Vaikka suurin osa lähihoitajista sijoittuu valmistuttuaan koulutustaan vastaavan työhön, pelkästään uudet valmistuneet ja työttömät hoitajat eivät riitä paikkaamaan työntekijöiden tarvetta sote-alalla. Työterveyslaitoksen ja Tilastokeskuksen tuoreen selvityksen mukaan merkittävin käyttämätön resurssi ovat hoitajat, jotka ovat siirtyneet kokonaan pois alalta.
Etenkin nuorten työntekijöiden syitä lähteä alalta tulisi ymmärtää, sillä he sitoutuvat sote-alan töihin heikommin kuin vanhemmat työntekijät. Ikääntyneillä paluu hoitajaksi voi tyssätä terveyspulmiin.
– Osalle palaaminen sote-alalle on mahdollinen valinta, jota kannattaa tukea, sanoo johtava tutkija Elina Weiste Työterveyslaitoksesta.
Selvityksen mukaan tärkeimpiä tekijöitä palaamiseen ja alalla pysymiseen ovat laadukas perehdytys, työkyvyn tukeminen, mahdollisuudet muokata työtä, osaamisen päivittäminen sekä työn arvostus.
SuPerin puheenjohtajan Päivi Inbergin mukaan kynnys alalle palaamiseen voi olla korkea.
– On helpompi vahvistaa lähihoitajien alalla pysymistä kuin houkutella alalta poistuneita takaisin.
Helpotusta työuria pidentämällä
Selvityksessä nähtiin potentiaalia myös eläköityneissä hoitajissa. Työssäkäynti eläkkeellä on yleistynyt. Toissa vuonna peräti 23 prosenttia vanhuseläkkeellä olevista 65–68-vuotiaista lähihoitajista jatkoi työuraansa. Moni heistä tekee vuokratyötä, mikä korostaa joustavien työjärjestelyjen ja toimivien työnvälityskanavien merkitystä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi, että Suomessa tarvitaan vuoteen 2040 mennessä lähes 26 000 lähihoitajaa ja noin 9 400 sairaanhoitajaa enemmän kuin vuonna 2021.
