Tärkeä hyvän hoidon edellytys on hyvä työmotivaatio, ja motivaation kannalta on olennaista, että henkilö on töissä alalla, jolla haluaakin olla ja jolle hän hyvin sopii – tai ettei hän ainakaan tee työtä alalla, jolle ei missään tapauksessa sovi.
Lähihoitajakoulutuksessa on viime vuosina luovuttu karsivista soveltuvuus- ja pääsykokeista. Soveltuvuustestien lopettamisen vaikutusta hoidon laatuun tai asiakkaiden kaltoinkohteluun ei ilmeisesti ole vielä tutkittu.
Vastavalmistuneiden hoitajien osuuden viimeaikainen kasvu Valviran tietoon tulleissa väärinkäytöstapauksissa kuitenkin kertoo, etteivät soveltuvuustestit olleet turhia. Opintojen aikaisen puuttumisen mahdollistavat SORA-lait taas ovat osoittautuneet liian kankeiksi toimiakseen käytännössä.
Karsivien testien puute voi SuPerin asiantuntijan Soili Nevalan mukaan vaikuttaa mutkan kautta myös työmotivaatioon: aidan madaltuessa lähihoitajakoulutukseen saattaa tulla nuoria ja aikuisia, joiden mielenkiinto oli alun alkaen aivan muualla kuin hoitotyössä.
– Valinnan saattaa ratkaista aidon mielenkiinnon sijaan esimerkiksi lyhyt matka kotoa koulutuspaikkaan. Lähihoitajakoulutusta järjestetään paljon, joten sitä löytyy yleensä läheltä, Nevala tuumii.
Lähihoitajan töiden kirjo on laaja, eikä valmistuneille löydy aina töitä siltä tehtäväalueelta, jonne mielenkiinto alun perin veti. Tästä voi Nevalan mukaan seurata motivaatiovajetta esimerkiksi vanhustyössä; pienillä paikkakunnilla kun lähihoitajalle on usein tarjolla pelkästään vanhushuollon töitä.
– Näppituntuma on, että vanhustyössä on niitäkin lähihoitajia, jotka ovat alun alkaen valinneet ammatin päästäkseen tekemään töitä lasten ja nuorten parissa. Lähihoitajakoulutus antaa laajat valmiudet työskennellä eri tehtävissä, ja todennäköisyys päätyä vanhustyöhön on suuri, vaikka oma osaamisala olisikin joku muu. Toki moni myös innostuu vanhustyöstä, vaikkei sinne ensisijaisesti pyrkinytkään.
Hoitajat riitelevät – asiakas kärsii
Huonon hoidon ja asiakkaiden kaltoinkohtelun torjunnassa selkeät pelisäännöt ovat Nevalan mukaan kaiken a ja o. Työpaikalla pitää olla tarkat kirjalliset ohjeet siitä, mitä työntekijän pitää tehdä, kun hän huomaa kollegan toimivan väärin.
– Työkaverin käräyttäminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta aina sille ei ole vaihtoehtoa. Näissä tilanteissa selkeiden pelisääntöjen antama tuki on ratkaisevan tärkeä. Henkilökunnan lisäksi pelisääntöjen pitää olla asiakkaiden ja omaisten tiedossa.
Tutkimustieto vahvistaa pelisääntöjen merkityksen. 58 prosenttia Valviran parin vuoden takaiseen kyselyyn vastanneista vanhusten ympärivuorokautisen hoidon työntekijöistä oli sitä mieltä, että yksikössä puututaan kaltoinkohtelutapauksiin aina, kun niitä havaitaan.
Puuttuminen oli vastausten perusteella selvästi tehokkaampaa, jos yksiköissä on kehitetty toimintamalli tai ohjeet havaittujen kaltoinkohtelutilanteiden varalta. Tällaisten yksikköjen työntekijöistä 74 prosenttia vastasi, että kaltoinkohteluun puututaan aina.
Myös työntekijöiden väliseen käyttäytymiseen pitäisi Nevalaan mukaan kiinnittää enemmän huomiota, sillä hoitajien väliset riidat kaatuvat lopulta asiakkaiden päälle.
– Yhteistyö paranisi, jos koulutuksessa painotettaisiin vuorovaikutustaitoja.
Ongelmat ovat tiedossa ja ohjeistusta ja valvontaa on vanhustyössä lisätty. Nevalan käsityksen mukaan huono hoitaminen ja asiakkaiden kaltoinkohtelu ovatkin viime aikoina vähentyneet. Jatkossa kaltoinkohtelun torjunta vaatii kuitenkin nykyistä järeämpiä otteita.
– Suurin tekijä vaikeuksien takana on henkilöstöpula. Lisäksi sosiaali- ja terveysaloilla kiehuu tällä hetkellä niin iso soppa, että yksittäisiä parannuksia on vaikea saada läpi, olivatpa ne kuinka tärkeitä hyvänsä.
Kaltoinkohtelua lähes kaikilla työpaikoilla
Heidi Sipiläisen pari vuotta sitten tarkastetun väitöksen mukaan vanhusten kaltoinkohtelu ympärivuorokautisessa hoidossa johtuu lähinnä alhaisesta henkilöstömitoituksesta, kiireestä ja huonosta työilmapiiristä.
Aivan tuoretta ei Sipiläisen väitöksen anti ole, sillä aineisto kerättiin jo syksyllä 2011 kyselyllä, johon vastasi 697 ympärivuorokautisen hoidon työntekijää.
Sipiläisen aineistossa yleisintä kaltoinkohtelua oli jättää vanhuksen toiveet ja pyynnöt huomiotta. Lähes yhtä yleistä oli avustaminen niin, ettei asukkaan intimiteettiä ollut huomioitu; yli neljännes vastaajista arvioi näin tapahtuvan päivittäin tai viikoittain.
Itsemääräämisoikeuden loukkaamista, toiveiden ja pyyntöjen huomioimatta jättämistä ja vähättelemistä, lapsenomaista kohtelua ja epäkunnioittavaa puhumista oli havainnut yli 70 prosenttia.
Valviran kaksi vuotta sitten tekemä selvitys kertoo, ettei ongelma ole kadonnut viidessä vuodessa mihinkään. Valviran kyselyyn vastasi 7 406 ympärivuorokautisen hoidon yksiköiden työntekijää sekä yksityiseltä että julkiselta puolelta.
Suurin osa – peräti 93 prosenttia – kyselyyn vastanneista on havainnut työpaikallaan jonkinlaista kaltoinkohtelua: kovakouraisuutta hoitotoimenpiteissä, karkeaa ja epäasiallista kielenkäyttöä, määräilyä, rankaisemista tai moittimista.
Sosiaalihuollon henkilöstöllä on vuoden 2016 alusta ollut velvollisuus tehdä huomaamansa epäkohdista ilmoitus vastaavalle esimiehelle. Lähes puolet Valviran kyselyyn vastanneista ei tiennyt, mistä ilmoitusvelvollisuudessa on kysymys.
Muutoslista
- Lisää resursseja vanhustyöhön.
- Karsivat pääsykokeet takaisin lähihoitajakoulutukseen.
- Yksilöiden syyllistäminen ei vie mihinkään, mutta selkeät ohjeet auttavat aina. Työpaikoille saatava selkeät kirjalliset pelisäännöt väärinkäytösten varalle. Säännöt tiedoksi myös asiakkaille ja omaisille.
- Lisää painoa vuorovaikutustaidoille koulutuksessa.
- Esimiesten puututtava henkilöstön huonoon käytökseen ja kaltoinkohteluun nykyistä rohkeammin.
